Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen
matka Kannakselle 20-23.8.2015

Pajarin Poikien Perinneyhdistys teki 20-23.8.2015 sotahistoriamatkan Kannakselle. Pääkohteet olivat: (1) Vuoksen Hopeasalmi, jonka ylitys Jatkosodan hyökkäysvaiheessa yöllä 17/18 elokuuta 1941 oli eversti Aaro Pajarin komentamaan 18.Divisionaan kuuluvan Jalkaväkirykmentti 27:n eli "hämäläisrykmentin" yksi monista merkittävistä saavutuksista sekä (2) Taipaleenjoki, Talvisodan luja lukko, jonka perinne elää ennen muuta tamperelaisen runoilijan ja komppanianpäällikön Yrjö Jylhän koskettavien runojen kautta.

Nelipäiväiseen matkaan mahtui toki monta muuta merkittävää sotahistoriakohdetta kuten Antrea, Ihantala, Kuusaa, Äyräpää ja Teljä sekä kulttuurikohteina mm. Kivennavan Lintulan uusi ortodoksikirkko ja Viipurin Monrepos. Matkanjohtajana ja asiantuntijana toimi Tuomo Juntunen hyvänä apurinaan Erkki Eskelinen ja emäntänä Helena Turpeinen.


 Ryhmäkuva Hopeasalmen pohjoisrannalla.

Rajan ylitimme Imatralla, josta matka jatkui Antreaan. Matkalla kuulimme Pajarin divisioonan "hämäläisrykmentin" JR 27:n taisteluista Jatkosodan hyökkäysvaiheessa. Antrea vallattiin 13.8.1941 ja taistelussa kunnostautuivat erityisesti 9. K (Kirjavainen), 10. K (Kivelä) ja 11. K (Pössi).

Matkamme ensimmäinen pysähdys oli Antrean Kuukaupin sillan kupeessa. Kuvissa käytöstä poistettu vanha siltä ja matkalaisia kuuntelemassa Tuomon selostusta sekä maisemaa ihailemassa.
   
Talissa ja Ihantalassa käytiin Jatkosodan loppuvaiheen rajut ratkaisutaistelut kesä-heinäkuun vaihteessa 1944. Siellä taistelivat myös JR 27:stä sodan kuluessa muodostetut Erillinen Pataljoona 28 ja Jalkaväkirykmentti 48:n kolmas pataljoona tai oikeastaan niiden rippeet. Mittavien tappioiden jälkeen näiden taisteluyksiköiden voidaan sanoa olleen "loppuun käytettyjä". Loppuvaiheissa näissä pataljoonissa oli täydennyksien tuloksena paljon muita kuin Hämeen miehiä.
   
Kuvassa nyt rauhallinen kyläaukeama sekä vanhan hautausmaan muistokivi.
   
Noin puolen kilometrin päässä kyläaukeamalta on kenraalimajuri Einar Vihman muistokivi ja -laatta. Vihma oli Ihantalan taistelujen keskeinen rintamakomentaja. Hän kaatui Ihantalassa 5.8.1944.
   
Kämppäkaverukset Ilkka ja Markku ottivat selfien Viipurin torilla matkan ensimmäisenä iltana. Illalla linna näyttäytyi komeana silhuettina. Pari päivää myöhemmin lauantai-iltana tori oli täpö täynnä väkeä ja markkinahumua, kun paikalliset juhlivat "Viipurin vapautuksen" vuosipäivää. 
   
Lähestyttäessä Vuoksen Hopeasalmen etelärantaa tie kävi yhä kapeammaksi. Varmuuden vuoksi matkanjohtaja Tuomo lähti pyörällä varmistamaan, ettei kapealla tiellä ole vastaantulijoita. Veli-Heikki Tuovinen ohjaili bussiaan välillä reunapuita hipoen.
   
Hopeasalmen etelärannalla on pieni lomakylä ja siellä Tuomo antoi ohjeita Vuoksen ylittäjille. Ylitys tapahtui eksoottisella jokialuksella, johon kerrallaan mahtui vain kolmasosa matkaryhmästämme.

Hopeasalmen pohjoisrannan maastossa JR 27 valmistautui 17. elokuuta 1941 Vuoksen ylitykseen. Ylimenon keskeinen suunnittelija ja tekninen johtaja oli 18.Divisioonan pioneerikomentaja, Pirkkalassa syntynyt majuri Kaarlo Tuurna. Runsaan 400 metrin levyisen virran ylitys aloitettiin yön hämärässä klo 23, kärjessä rykmentin III pataljoona. Valmistelut onnistuttiin pitämään viholliselta salassa. Kärkijoukot tapasivat vastarannalla vain vihollisen kenttävartion, joka saatiin helposti vaiennettua. Aamuun mennessä oli yli saatu jo kaksi pataljoonaa sekä tykkiosasto. - Jos Hopeasalmen ylitys oli ollut vihollisen vähäisyyden vuoksi helppoa, sen kovempi oli vastus jatkettaessa seuraavina päivinä kohti Äyräpäätä ja Salmenkaitaa.
 
Elokuussa 1941 toinen JR 27:n ensimmäisistä venekunnista suuntasi Hopeaniemestä Koivulan maastoon ja toinen Virtalan maastoon, jossa törmättiin vihollisen kenttävartioon. Viime elokuussa ylitimme Vuoksen etelästä Koivulasta oikealle olevasta lahdelmasta Hopeaniemeen ja takaisin.
 
Hopeasalmen pohjoisrannalla tutkimme Hopeaniemen talon tontilla talon jäänteitä. Jäljellä oli vain talon kivijalkaa ja kellari.
   
Hopeasalmi pohjoisrannalta katsoen.
   
Äyräpään rantatörmällä sijainneen kirkon rauniot, etualalla Äyräpään sankarihautausmaan muistokivi. Kirkko vaurioitui osin Talvisodassa ja lisää Jatkosodan loppuvaiheissa. Venäläiset räjäyttivät loputkin seinämät vuonna 1945.
   
Maisema Äyräpään rannasta Lammasniemestä etelään. Rannalla lomailijoiden onkiverstaita.
   
Loppupäässä  Vuoksen pohjoispuolella Sakkolasta Taipaleeseen tiet ovat niin huonokuntoisia, että oli vaihdettava paikallisiin pikkubusseihin. Matkalla poikkesimme myös Talvisodan Keljan taistelujen muistomerkillä.
   
Ryhmäkuva Taipaleenjoen kenttähautausmaan muistomerkillä.
   
Osa matkalaisista lähti patikoimaan muutaman kilometrin päässä tiestä Vuoksen rannalla olevaan Kirvesmäkeen. Patikkamatkalla tuli vastaan tukkirekka kyntäen akseliaan myöten pehmeässä hiesussa. Pahimpia paikkoja oli pohjustettu sahausjätteillä.
   
Yrjö Jylhän runoista tunnetun Kirvesmäen talon pihamaisemaa ja ryhmäpalaveria piha-aukeamalla. Näillä tanterilla taisteltiin Talvisodassa menestyksellisesti monin verroin mieslukuisempaa vihollista vastaan. Samoissa asemissa taisteltiin myös Jatkosodassa 1944.
   
Näkymä lauttarannasta yli Taipaleenjoen. Korkeiden suoja-aitausten takana on nykyisin toinen toistaan komeampia loma-asuntoja.
   
Kivennavan Lintulan naisluostarin Jatkosodassa tuhoutuneen kirkon raunioille on vastikään valmistunut uusi kirkko. Entinen luostarialue on nykyisin pientaloaluetta. Lintulan luostari oli evakkomatkallaan kuusi vuotta Pohjois-Hämeessä Kuhmalahdella ja vuodesta 1946 lähtien se ollut Heinäveden Palokissa.
   
Pari näkymää Lintulan uuden kirkon sisätiloista. Kirkko on rakennettu ja sisustettu mahdollisimman tarkoin aikaisemman kirkon malliin.
   
Matkan viimeisin kohde oli Viipurin kuuluisa Monrepos´n puisto. Sitä on vuosikymmenten kuluessa ehostettu myös suomalaisten tuella ja voimin, esimerkkinä kaarisilta, mutta muun muassa päärakennus on edelleen "vaiheessa".
   
Kuvat Jouko Koivulahti ja Markku Rauhalahti
Kooste: Markku Rauhalahti