JÄÄKÄRIKOMPPANIA/18.DIVISIOONA

Tiivistelmä eversti Harri Virtapohjan esitelmästä 14.3.2013

TAUSTAKSI: Välirauhan aikana Puolustusvoimien alueorganisaatio uusittiin. Sodan varalta kunkin sotilasläänin perustamistehtävänä oli divisioona. Eversti A. O. Pajari toimi Pohjois-Hämeen sotilasläänin komentajana. Hänet määrättiin sodanaikaisen 18.Divisioonan komentajaksi. Siihen tulivat kuulumaan mm Pirkka-Hämeen suojeluskuntapiiristä perustettu Jalkaväkirykmentti 27 sekä Divisioonan Jääkärikomppania.

IDEA: JK/18.D ei ollut perustamistehtäväluettelossa, vaan se oli eversti PAJARIN IDEA! Komppania koottiin Pohjois-Hämeen piirin SVUL:n ja TUL:n edustusurheilijoista, joilla oli kova fyysinen kunto, sekä erityisesti talvisodan Tolvajärvellä kunnostautuneista miehistä. Tarkoitus oli käyttää komppaniaa Divisioonan komentajan, niin kuin hän itse toi sen ilmi, ”NYRKKINÄ”.

KOKOONPANO: Suojeluskuntapiirissä aluepäällikkönä toiminut kapteeni Reino Reiska on kertonut, että hän sai vuoden 1941 alussa eversti Pajarilta käskyn aloittaa Jääkärikomppanian kokoamisen. Reiska määrättiin komppanian päälliköksi. Joukkueiden johtajat olivat: Sysikumpu, Näsilinna, Ruissalo, Mattila. Vääpeli Eero Järvinen. Komppanian vahvuus noin 150 miestä. YH-päivä oli 18.6.1941.

KESKITYS Rautjärvelle: Divisioona siirtyi rautateitse lähelle Savonlinnaa Kallislahteen. Osa Divisioonaa, mm. JR 27 siirtyi vesikuljetuksin Pihlajaveden yli ja jatkoi jalan marssien rajan pintaan Rautjärvelle, puolustusryhmitykseen. Jääkärikomppania suoritti polkupyörämarssin em. alueelle ja ryhmittyi puolustukseen Kuokkalammin maastoon Immolanjärvestä koilliseen. Rajalle oli noin 5 km.

PUOLUSTUSVALMISTELUJA, PARTIOINTIA: Jääkärikomppaniassa asemien kaivamista, taistelusuunnitelmien tekoa, tiedustelupartioharjoittelua ja heinän tekoa. 22.6. sattui Hirslammin luona rajavälikohtaus, jolloin noin pataljoonan vahvuinen vihollisosasto ampui rajaamme (tähystystornia) kohden useampia laukauksia. Laukausten vaihto luettiin Yleisradiossa suurena uutisena, joka oli ensimmäinen sotauutinen kesällä 1941. Jääkärikomppania suoritti kolme merkittävää, 2-3 vuorokauden partioretkeä, joilla tutustuttiin tulevaan hyökkäysmaastoon ja saatiin jatkotoiminnoille merkittäviä tiedustelutietoja. Kapteeni Reiska tarjosi komppanialleen syntymäpäiväkahvit 18.7.1941.

18.DIVISIOONAN HYÖKKÄYS: Eversti Pajari oli jakanut joukkonsa hyökkäysryhmiin. Painopistesuunnassa hyökkäsi pirkkahämäläinen JR 27, jonka tehtävänä oli leikata aukko vihollisen puolustusryhmitykseen ja vallata tärkeä ILMEEN alue. Reiskan Jääkärikomppania oli alistettu tälle Ryhmä TERÄLLE.

AHOLAN VALTAAMINEN: Jääkärikomppanian hyökkäyssuuntaan osui vihollisen vahvasti linnoittama AHOLAN mäki. Pajarin suullinen käsky: Ahola vallattava nopeasti ja jatkettava syvälle vihollisen selustaan. Hyökkäys lähti liikkeelle ilman tulivalmistelua 31.7.klo 12.00. Vihollinen oli linnoittautunut tulikorsuihin ja taloihin ja teki tiukkaa vastarintaa. Koko iltapäivä taisteltiin. Klo 16 vihollinen suoritti voimakkaan vastahyökkäyksen, joka uusittiin vielä iltahämärissä. Taistelu velloi edestakaisin kiihkeänä, JK joutui välillä perääntymäänkin ja vasta 2.8. klo 14 Ahola saatiin selvitettyä yhteisvoimin KevOs 7:n, JK:n ja JR 6:sta apuun saadun joukkueen voimin. Pst-tykkejä ja iskuryhmiä käyttäen tuhottiin loput neljä tulikorsua. Kaatuneita vihollisia laskettiin 51, vankeja ei saatu. JK:sta kaatui 3 ja haavoittui 7 taistelijaa. Toiminta Aholan valtauksessa sai 18.D:n taistelukertomuksessa kovaa arvostelua. Siellä toimi vahva osasto yli 2 vrk ensin kapteeni Reiskan ja sitten majuri Boismanin johdolla saamatta mitään aikaan! – Kovaa tekstiä!

Todettakoon kuitenkin näin jälkikäteen, että noin komppanian vahvuinen vihollinen oli kantalinnoitetuissa asemissa (tulikorsut) ja taloissa. JK ei aluksi käyttänyt tykistön tulta. Menestyksen saavuttamiseksi hyökkääjällä tulisi olla kolminkertainen ylivoima, alkuvaiheessa komppania oli vastaan komppania! Vasta lisävoimien saavuttua alettiin saada tulosta. Taistelua Aholan valtaamiseksi saatettiin Divisioonan esikunnassa verrata JR 27:n menestykseen Peusanmäen valtaamisessa.

TAISTELUT KARJALAISEN KANNAKSELLA: Taistelujen päätyttyä Aholassa JK sai seuraavan käskyn: JK Reiska hyökkää 3.8. klo 10.00 vihollisen selustaan järven 65 länsipuolella olevan kannaksen, Karjalaisen kannas, eteläpuolelta ja sulkee kannaksen. III/KTR 19 tukee hyökkäystä. Tiedoksi: Järvikannaksen sulkee pohjoispuolelta majuri Turkan III/JR 27 ja lännestä KvOs 7. Tavoitteena on tuhota kannaksella ja Karjalaisen kylässä oleva vihollinen (piirros). TOTEUTUS: JK koukkasi maastoitse kannaksen eteläpuolelle ja eteni Rätykylästä tulevan tien suunnassa kohti järvikannasta . Etulinjan tehtävänä oli sulkea kannas ulommaisten joukkueiden nojatessa järven ja lammen rantaan. Tulivalmistelun päätyttyä JK:n hyökkäys selustasta yllätti täydellisesti osittain jo kaivautuneen ja huoltotehtävissä olleen vihollisosaston. Sotapäiväkirjassa on elävä kuvaus tästä tappotaistelusta. Iltaan mennessä taistelut kannaksella päätyivät. Vihollisen miehistötappiot tässä Karjalaisen kannaksen taistelussa: 190 kaatunutta (luku kasvoi vielä), 40 haavoittunutta, 25 vankia (joukossa yksi pataljoonan komentaja). Eräs vangeista kertoi, että pakoon kannakselta pääsi 25 miestä. Vastassa oli siis noin pataljoonan vahvuinen vihollinen. Omat miehistötappiot: 6 kaatunutta, 12 haavoittunutta, joista yksi kuoli KS:ssa.

Nyt oli Pajarikin tyytyväinen! Hänen mukaansa Karjalaisen kannaksen hyökkäys johti ”TÄHÄN ASTI LOISTAVIMPAAN PAIKALLISEEN MENESTYKSEEN”!

Ev Pajari onnittelee JR 27:n komentajaa evl Lauri Haanterää Rautajärven taistelujen jälkeen. SA-kuva. 18.Divisioonan 1941-45 muistojuhla Tampereella 17.6.1956.

JATKOTEHTÄVIÄ: JK:aa käytettiin jatkossa sille omiaan oleviin tiedustelu-, partiointi-, sissi- ja varmistustehtäviin Rätykylä, Mommila, Inkilä, Sairala, Veitsijoki, Kirvu, ym. alueilla. Marskin vieraillessa 11.8. Pajarin esikunnassa Rätykylässä JK:n tehtävänä oli suojata esikunnan alue. Vierailun johdosta Pajari antoi päiväkäskyn, jossa hän välitti Ylipäällikön kiitokset siitä sankarillisesta ja menestyksellisestä taistelusta, jota joukkoni ovat lähes kahden viikon aikana suorittaneet. Pajarin kiitokset sai myös JK, jonka useat ripeät ja menestykselliset suoritukset ovat täydentäneet kokonaissaavutuksia. Reiska haavoittui Veitsijoella, hän sai luodin ranteeseensa epäselvässä tilanteessa. Etsinnöistä huolimatta ampujaa ei löytynyt. Ilmaan jäi kysymysmerkkejä. Uudeksi päälliköksi määrättiin ensimmäisen joukkueen johtaja luutnantti Eero Sysikumpu.

JÄÄKÄRIKOMPPANIAN PURKAMINEN: Vuokselle saavuttua tuli Armeijakunnasta käsky, että JK organisaatioon kuulumattomana tuli purkaa. 17.8.-41 iltapäivän kuluessa komppania hajotettiin eri joukko-osastoihin. Eniten vahvistuksia saivat JR 27:n toinen ja kolmas pataljoona, 30-40 miestä kumpikin. Myös Rykmentin Jääkärijoukkueeseen meni parikymmentä miestä. JK:n vahvuus oli purkamishetkellä noin 100, joten komppania oli menettänyt vajaan kolmen viikon taisteluissa kolmanneksen vahvuudestaan.

KOMPPANIAN MERKITYS: Eversti Pajari oli perustanut JK:n liikkuvaksi ”Nyrkikseen”, jota tuli käyttää koko divisioonan alueella liukasliikkeisenä ja iskuvalmiina tiedustelu- ja sissiosastona. Näin pääasiassa tapahtuikin. Ainoa selvä virhe JK:n käytössä oli käskeä se rintamahyökkäykseen linnoittautunutta vihollista vastaan Aholassa. Komppanian toiminta Karjalaisen kannaksella osoitti hyvin komppanian taistelutehon! Kyllä Pajari olisi jatkossakin tarvinnut JK:n palveluksia!

ASEVELIKOKOONTUMISET: Olivat hyviä yhteishengen osoituksia, JK oli niissä aina omana osastonaan.