Muistolaatta Tolvajärven taistelussa kaatuneille

Laatokan Karjalassa entisen Korpiselän pitäjän Tolvajärvellä paljastettiin 7. lokakuuta 2011 muistolaatta Tolvajärven taistelussa 12.12.1939 kaatuneille. Laatta kiinnitettiin Tolvajärven harjulla sijanneen matkailumajan kivijalkaan. Aloitteen muistolaatasta teki kolmisen vuotta sitten Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen silloinen puheenjohtaja, vuoden 2009 tammikuussa edesmennyt Kari Turpeinen. Hanketta tuki taloudellisesti Maanpuolustuskorkeakoulun perinneyhdistys.

Muistolaatan paljastustilaisuudessa oli pieni joukko Tolvajärven taistelujen perinnetoimikunnan, Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen ja Korpiselkä-seuran edustajia.  Laatan paljastuspuheen piti Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen puheenjohtaja, eversti evp Harri Virtapohja Kangasalta. Muistopalveluksen Tolväjärvellä kaatuneiden sieluille suoritti Isä Vesa Takala, Itä-Suomen sotilasläänin pappi.

  Paljastuspuhe, Harri Virtapohja; vierellä
  A. O. Pajarin tytär Helena Turpeinen.
  Muistopalvelus Tolvajärvellä kaatuneiden sieluille,
  Isä Vesa Takala.

Ensimmäinen torjuntavoitto

Tolvajärvellä saavutettiin 12. joulukuuta 1939 everstiluutnantti A. O. Pajarin johdolla talvisodan ensimmäinen torjuntavoitto. Taistelujoukon ytimen muodosti pohjoishämäläinen Jalkaväkirykmentti 16. Tolvajärven voiton jälkeen Pajarin johtama Osasto Pajari työnsi seuraavien runsaan kahden viikon aikana rajusti taistellen vastapuolet joukot useita kymmeniä kilometrejä taakse päin Aittojoelle, jonne rintama pysähtyi talvisodan loppuun asti.

Ennen Tolvajärven taistelua vihollisjoukot olivat runsaan viikon aikana edenneet kuusikymmentä kilometriä vanhalta rajalta länteen päin. Mikäli vihollinen olisi päässyt jatkamaan, olisi se sivustasta aiheuttanut vakavan uhan Kannaksella taisteleville suomalaisjoukoille. Tolvajärven torjuntavoitto antoi Suomen armeijalle uskoa, että pienikin maa pystyy menestyksellisesti puolustautumaan suurvalta-armeijaa vastaan.

Taistelu kauniissa maisemassa

Korpiselän kirkonkylä sijaitsi Tuupovaaran kohdalla nykyisen rajan pinnassa ja Tolvajärven kylä siitä noin 30 kilometriä itään päin. Välillä olivat Tsokin ja Kokkarin kylät. Nyt nämä kaikki kylät, ovat autioina. Rakennukset siirrettiin vuosikymmeniä sitten muualle Venäjällä. Tolvajärven monipolvinen harjualue ympäröivine vesistöineen oli yksi Suomen kauneimpia maisemia. Ennen talvisodan syttymistä loppuvuodesta 1939 harjun korkeimmalle kohdalle valmistui Suomen Matkailuyhdistyksen matkailumaja, osin kolmikerroksinen puurakennus, jonka alin kerros oli kivestä. Vahvasti miehitetyn ja lujasti aseistetun majan valtaaminen ei ollut helppo tehtävä.

  Tolvajärven matkailumaja syksyllä 1939. Kuva:
  Pyykkösen kokoelma
  Matkailumajan kivijalka tänään. Maja tuhoutui
   jatkosodan loppuvaiheessa.

Matkailumajan valtauksen sai tehtäväkseen res. luutn. Martti Siukosaaren johtama JR 16:n 6. komppania. Taistelupäivän iltana Siukosaari kirjoitti päiväkirjaansa mm.: Jatkoimme siis hyökkäystä vihollisen kovassa tykistö- ja kk-tulessa sekä saimme matkailumajan näkyviimme. Pääsimme aivan matkailumajan rinteeseen, mutta kiivaassa ryssän tykki- ja kk-tulessa hyökkäys tyrehtyi ja res. luutn. Heinivahon käskystä vetäydyimme n. 200 m takaisin hiekkakuoppien suojaan hyökkäyksen uudelleenjärjestelyä varten. Tällöin oli kello n. 12.00.

Noin 1,5 tunnin kuluttua teimme uuden yrityksen majalle ja pääsimme aivan majan rinteeseen ja siitä vihdoin seinustallekin. Käsikranaatteja heittelimme ikkunoista sisään, mutta yläkerrassa oli ryssä edelleenkin. N. klo 16 sain käskyn koota komppania tielle. N. klo 16.30 toi patl. adj. vänr. Pikkola minulle käskyn, että komppanian oli puhdistettava maja. Ehdotin majan polttamista säästyäksemme uusilta tappioilta. Majuri Paloheimo, joka oli silloin ilmestynyt paikalle, ei sitä antanut tehdä. Annoin majan puhdistamisen IV joukkueen (vänr. Oinas) tehtäväksi. Vänr. Tiitola pyysi päästä myös mukaan. Joukkue suoritti hyvin tehtävänsä eikä tappioita tullut. Maja oli puhdistettu n. klo 18 lopullisesti. Vankeja saimme 28 ja sotasaalis muutenkin suuri, mm. 18 konekivääriä, kasikranaatteja ja kiv. patruunoita valtava määrä.

Tolvajärven taistelussa suomalaiset joukot käsittivät JR 16:n lisäksi neljä erillispataljoonaa ja patteriston, yhteensä noin 4 000 miestä ja neuvostojoukoilla oli yksi divisioona eli 20 000 miestä. Tolvajärven suunnan taistelut olivat molemmille osapuolille raskaat. Suomalaisten tappiot joulukuun alkupäivistä jouluun olivat 630 kaatunutta ja runsaat 1 300 haavoittunutta sekä vastapuolen tappiot 5 000-6 000 kaatunutta ja paljon kadonneita ja haavoittuneita.

      
       Pajarin Poikien Perinneyhdistyksen jäsenet paljastetun muistolaatan vierellä. Vasemmalta
       pj Harri Virtapohja, varapj Markku Rauhalahti, kunniapj Helena Turpeinen (Pajarin tytär),
       Timo Siukosaari ja Reino Isotalo. Kuva: Vesa Takala.

Tolvajärven matkailumajan kivijalkaan kiinnitetyn muistolaatassa on teksti: Tolvajärven taistelussa 12.12.1939 kaatuneiden muistoksi sekä sama venäjäksi. Se päivä vaati raskaat uhrit. Tämä on myös nähtävissä Pohjois-Hämeen kirkkomaiden sankarihaudoilla.

Markku Rauhalahti